Parisuhteen vaiheet: vaaleanpunaisista laseista villasukkiin!?

Moni meistä on kasvanut tarinoiden parissa, jotka päättyvät sanoihin "ja he elivät elämänsä onnellisina loppuun asti". Tosielämässä se piste, mihin sadut loppuvat, on kuitenkin yleensä vasta alku. Parisuhde on kuin matka, joka koostuu erilaisista vaiheista. Osa vaiheista muistuttaa kuin leppoisaa kesäpäivää, jolloin tuuli puhaltaa juuri sopivasti eikä ole kiire minnekään. Toisinaan taas syysmyrsky repii ja riepottelee niin, että saa pelätä koko veneen uppoamista.

Jokainen parisuhde tietysti kasvaa ja kehittyy yksilöllisesti, omalla tavallaan, eikä tokikaan täysin yhtä yhteneväistä 'kaavaa' ole olemassakaan, mutta samantapaisten vaiheiden kautta suhteet kuitenkin etenevät, koska kyseessä on on aina tietynlainen (kasvu)prosessi. Vaiheiden kesto ja intensiteetti myös vaihtelee ja kulkee erilaisia polkuja pitkin kunkin suhteen kohdalla.

1. Rakastumisvaihe: hormonien ilotulitusta

Alun rakastumisvaihe on se vaihe, kun kumppani on maailman täydellisin olento. Jopa hänen kovaääninen purkan pureskelu tuntuu "suloiselta luonteenpiirteeltä". Aivot ovat melkoisessa kemikaalikylvyssä: dopamiini ja oksitosiini virtaavat, eikä nälkä tai unikaan tunnu vaivaavan.

• Tunnusmerkit: Jatkuva ikävä, tarve koskettaa ja kyky puhua aamuneljään.
• Haaste: Realismin puute. Tässä vaiheessa rakastutaan usein enemmän omaan mielikuvaan toisesta kuin todelliseen ihmiseen.

2. Todellisuuteen herääminen: se kuuluisa valtapelivaihe

Kun hormoonihuuru hälvenee, huomataankin, että kumppani on ihminen – virheineen kaikkineen. Sukkien jättäminen lattialle ei olekaan enää suloinen oikku, vaan se alkaa tuntua henkilökohtaiselta loukkaukselta. Tässä vaiheessa testataan, osaako kaksi erilaista yksilöä elää samassa tilassa ilman, että kumpikaan joutuu häivyttämään aidointa itseään.

• Tunnusmerkit: Lisääntyneet väittelyt pienistä asioista ja tarve vetäytyä omaan rauhaan.
• Haaste: Valtapeli. Yritetäänkö toista muuttaa omaan muottiin sopivaksi vai hyväksytäänkö eroavaisuudet? Alkaako kumpikin ottaa vastuuta omasta itsestään ja omista heikkouksistaan vai jääkö jompikumpi syylliseksi kaikkeen? Onko kummallakin oikeus omiin / erilaisiin mielipiteisiin ja miten ne tulevat ilmaistuksi? Osataanko itseä ärsyttävistä asioista viestiä rakentavasti kertomalla omista tunteista, tarpeita ja toiveista minä-viestein vai lähdetäänkö syyttelemään (=> "miksi sinä aina" "miksi sä et koskaan" jne..?)

3. Vakiintuminen ja syventyminen

Jos selviätte valtapelivaiheesta eteenpäin "voittajina" (eli yhteistyökykyisinä ja tietoisina siitä, että molemmilla on omat vahvuutensa haasteensa!), saavutaan vakaammille vesille. Luottamus syvenee, ja suhteesta alkaa tulla koko ajan enemmän turvasatama. Teidän ei tarvitse enää esittää parhaita versioita itsestänne; voitte olla väsyneitä, kiukkuisia ja nuhruisia – ja silti rakastettuja. Luottamus omaan arvoon ("minä riitän sellaisena kuin olen!") vahvistuu.

• Tunnusmerkit: Arki rullaa, huumori on yhteistä ja molemmilla on tilaa omille ajatuksilleen, mielipiteilleen, tunteilleen ja ystävilleen / harrastuksilleen. Sekä yhteinen että oma aika on tärkeää.
• Vaara: Arjen harmaus ja"itsestäänselvyyden ansa". Tässä vaiheessa on erityisen tärkeää muistaa huomioida toista pienillä asioilla ja kertoa ääneen asioita, joita toisessa arvostaa ja mitkä tuntuvat hyvältä. Muuten on vaara, että toista / suhdetta aletaan pitää itsestäänselvyytenä, joka vain jatkuu ikuisesti ilman, että siitä tarvitsee pitää huolta.

4. Kumppanuus ja syventynyt rakkaus

Tämä on vaihe, jossa suhdetta on jo koeteltu monin tavoin ja koettelemukset / haasteet -sekä niistä selviäminen- on lujittanut suhdetta entisestään. Tässä vaiheessa viimeistään rakkaus ei ole enää vain tunne, vaan tietoinen päätös valita tuo toinen ihminen joka päivä uudelleen. Tässä vaiheessa myös riidoista löydetään yhteiseen 'sovinnon tilaan' aiempaa helpommin ja nopeammin; ollaanhan vielä yhteisellä matkalla.

• Tunnusmerkit: Syvä arvostus, yhteiset arvot ja kyky katsoa samaan suuntaan silloinkin, kun myrskyää. Erillisyys onkin voimavara.
• Ydin: Suhteesta on tullut suurempi kuin osiensa summa.

Edellä luetellut vaiheet eivät tokikaan etene suoraviivaisesti, vaan joskus suhde ottaa takapakkia edelliseen vaiheeseen (esim. kriisin tullen), ja joskus taas intohimo roihahtaa uudelleen samoin kuin alussa. Tärkeintä ei missään vaiheessa ole se, missä vaiheessa olette, vaan se, että molemmilla on tahtoa jatkaa matkaa yhdessä. Tämä kysyy -alun rakastumisvaiheen jälkeen erityisesti- kykyä tehdä töitä omien heikkouksien ja puutteiden parissa (itsen / toisen hyväksyminen ei tarkoita, että pitäisi hyväksyä kaikki toiminta / tekemiset!), halua kehittyä vuorovaikutustaidoissa (minäviestit, kuunteleminen, anteeksiantamisen / sopimisen taito) ja kykyä nähdä myönteiset asiat.

Tunnistitko tästä tekstistä oman suhteenne tämänhetkisen tilanteen? Oletteko siirtyneet rakastumisvaiheesta eteenpäin soljuvasti vai jääneet jumiin johonkin vaiheeseen tai "vaiheiden väliin"? Haluat(te)ko tarkastella suhteenne tilaa yksin tai yhdessä kumppanisi kanssa? Haluaisitko jäsennellä, mitä suhteessanne on tapahtunut ja mitä voit itse vielä tehdä? Haluaisitko pohtia sitä, onko suhteenne sellainen, jossa haluat jatkaa eteenpäin?

Mikäli vastasi kyllä johonkin em.kysymyksistä ja kaipaat tukea parisuhteesi kysymyksiin, ota rohkeasti yhteyttä ❤️

* "Rakkaus ei ole sitä, että tuijotetaan toisiaan silmiin, vaan sitä, että katsotaan yhdessä samaan suuntaan." – Antoine de Saint-Exupéry