Tahaton lapsettomuus -näkymätön suru

Tahaton lapsettomuus on usein iso kriisi, joka heilauttaa elämän perustuksia perinpohjin. Se hiipii elämään kuin varkain; toiveet ja odotukset muuttuvat ensin pettymykseksi ja epätietoisuudeksi, sitten piinalliseksi tunteiden vuoristoradaksi, jolle ei näy päätepistettä. Psyykkinen kipu viiltää syvältä.

Toisin kuin monet muut elämänkriisit, tahattoman lapsettomuuden suru on usein ulkopuolisille näkymätöntä ja vaikeasti ymmärrettävää. Silti tutkimuksissa(kin) on todettu, että se ravistelee ihmisen perustuksia usein yhtä voimakkaasti kuin vakava sairastuminen. Tämä Alice Domarin (& co.) tutkimushavainto oli aikanaan mullistava, sillä se teki näkyväksi sen, että vaikka lapsettomuus ei itsessään ole hengenvaarallinen sairaus, sen aiheuttama eksistentiaalinen kriisi ja pitkäkestoinen stressi vastaavat vakavuudeltaan henkeä uhkaavia sairauksia (Alice D. Domar et al. The psychological profile of infertile women. Fertility and Sterility. Vol 59, nro 5. 1993). Tutkimuksessa mukana olleiden lapsettomuudesta kärsivien naisten masennus- ja ahdistusoireet olivat vähintään yhtä korkealla tasolla kuin syöpä- ja sydänpotilaiden. 

Miksi lapsettomuus on niin syvä kriisi?

Lapsettomuus ei ole vain "lapsen puutetta". Se on kriisi, joka vaikuttaa lähes kaikkiin elämän osa-alueisiin:

• Identiteettikriisi: Lapsettomuus haastaa käsityksen itsestä, naiseudesta tai mieheydestä ja tulevaisuuden suunnitelmista. Moni on rakentanut mielikuvan itsestään vanhempana lapsuudesta lähtien. Kun tämä rooli estyy, ihminen joutuu kysymään: "Kuka minä olen, jos en ole äiti tai isä?" 
• Biologinen pettymys: Keho, jonka pitäisi toimia luonnollisella tavalla, tuntuu pettävän. Tämä voi johtaa syvään vihaan sekä kelvottomuuden ja huonouden tunteeseen omasta kehosta / itsestä.
• Parisuhteen kuormittuminen: Pitkäkestoinen lapsettomuus ja hedelmöityshoidot koettelevat parisuhdetta, ja kriisi vaikuttaa usein molempiin osapuoliin.
• Sosiaalinen ulkopuolisuus: Maailma on rakennettu paljolti lapsiperheiden ympärille. Juhlat, somevirrat ja kahvipöytäkeskustelut täyttyvät virstanpylväistä, joista lapsettomuutta kokeva jää paitsi. 
• Surun kierre: Lapsettomuussuru on luonteeltaan syklistä. Joka kuukausi toivo herää, ja joka kuukausi se murenee uudelleen. Kriisin - ja siihen liittyvän stressin ja haastavien tunteiden - kumulatiiviset vaikutukset niinikään kasvavat hoitojen pitkittyessä.

Mikä sitten avuksi kriisin keskellä?

1. Salli itsellesi kaikki tunteet. Kateus, viha, katkeruus ja syvä suru ovat normaaleja reaktioita isossa kriisissä. Älä soimaa itseäsi niistä.
2. Rajaa. Sinulla on oikeus sanoa "ei" ristiäisille, vauvakutsuille ja synttärijuhlille, mikäli ne tuntuvat ylivoimaisilta. Oman mielenterveyden suojeleminen on tervettä rajanvetoa, ei itsekkyyttä.
3. Etsi jokapäiväisessä elämässä pieniä asioita, jotka helpottavat oloa ja tuovat hyvää mieltä edes hiukan kriisin keskellä. 
4. Etsi vertaistukea. Vertaistuki (kuten Simpukka ry Suomessa) voi tarjota ymmärrystä, jota edes parhaat ystävät tai läheisimmät perheenjäsenet eivät välttämättä pysty antamaan, sillä he ovat usein täysin erilaisessa elämäntilanteessa.
5. Lapsettomuuskriisi on valtava taakka kantaa yksin. Psykologinen tuki voi auttaa jäsentämään mielen kaaosta.

Jos olet juuri nyt kriisin keskellä, mikä toisi sinulle helpotusta oloosi edes hiukan? Kohtele itseäsi, kuten kohtelisit hyvää ystävää vastaavassa tilanteessa. ❤️ 

"Lapsettomuus on surua jostakin, jota ei ole, mutta joka oli täysin todellista unelmissa ja suunnitelmissa."  ❤️